Lapin muuttajat 2040

Katsaus Lapin muuttoliikkeeseen -selvityksessä esitellään viisi fiktiivistä potentiaalista Lappiin muuttajaa 2040-luvulla. Koska selvityksessä paneudutaan kuvaamaan monipuolisesti Lapin muuttoliikkeen nykytilannetta, on hahmojen tarkoituksena herättää keskustelua siitä, millaisia voisivat olla potentiaaliset Lappiin muuttajat kauempana tulevaisuudessa.

Lapin muuttajat 2040

Katsaus Lapin muuttoliikkeeseen -selvityksessä esitellään viisi fiktiivistä potentiaalista Lappiin muuttajaa 2040-luvulla. Koska selvityksessä paneudutaan kuvaamaan monipuolisesti Lapin muuttoliikkeen nykytilannetta, on hahmojen tarkoituksena herättää keskustelua siitä, millaisia voisivat olla potentiaaliset Lappiin muuttajat kauempana tulevaisuudessa.

Lapin ennakointitoiminnassa on totuttu käyttämään luovia menetelmiä, joiden tavoitteena on luoda mielenkiintoisia ja keskustelua herättäviä tuloksia. Tätä tavoiteltiin myös tulevaisuuden muuttajatyyppien muodostamisessa. Lapin ennakointivastaavat osallistuivat työpajaan, jossa he yhdessä loivat muuttajapersoonia alustavasti ideoitujen piirteiden perusteella. Pohjana ideoinnille toimivat myös Pohjoisen näkymät 2040 -skenaariot, joista nousi laajempia ilmiöitä potentiaalisten muuttajien tarkasteluun. Tärkeimmiksi ilmiöiksi, jotka voisivat vaikuttaa positiivisesti Lappiin suuntautuvaan muuttoliikkeeseen nostettiin globalisaatio ja sen vastapainona lokalisaatio, digitalisaatio, etätyö, luonnonvarojen hyödyntäminen, yrittäjyys, Kiina-ilmiö, ilmastopakolaisuus, puhdas ympäristö ja paluumuutto. Työpajan tulosten pohjalta persoonille muotoiltiin tarinat, jotka on maustettu ripauksella Lapin outoa taikaa ja aitoa hulluutta.

Pääset tutustumaan näihin mielenkiintoisiin ja helposti lähestyttäviin fiktiivisiin persooniin alla olevien kuvausten kautta. Lue, miten Marco, Sara, Valtteri, Mei ja Oladele päätyivät Lappiin 2040-luvulla!

Marco Placci

Marco Placci on fiktiivinen hahmo potentiaalisista Lappiin muuttajista 2040-luvulla.

Marco Placci on 55-vuotias italialainen mies. Hän muutti Lappiin viisi vuotta sitten nauttimaan puhtaasta ja raikkaasta pohjoisen ilmasta ja tehdäkseen töitä lähinnä harrastusmielessä.

Marcolla oli ollut menestyksekäs ura Italiassa ja hänelle oli kertynyt säästöjä, jotka mahdollistivat huolettoman elämän. Muutama vuosi aiemmin Marco oli jäänyt leskeksi ja hänen mielessään oli alkanut kyteä ajatus muutosta revontulien ja keskiyönauringon maahan. Hän oli viettänyt perheensä kanssa useita lomia liikemiestuttavansa omistamassa lomakylässä Lapissa, joten hänellä oli mielestään varsin vankka kokemus siitä, millaista elämä voisi parhaimmillaan Lapissa olla. Lapset perheineen pärjäisivät Italiassa, sillä heillä oli siellä tukenaan sukulaiset ja ystävät.

Maanviljelijän poikana Marcolla oli haave, että jonain päivänä hänelle olisi oma maatila. Perheen kotitilan pitämistä oli jatkanut hänen isoveljensä, joten Marcon oli pitänyt suuntautua muihin töihin. Sopiva maatila löytyikin helposti Lapista. Kaksi ensimmäistä vuotta Marco kasvatti erilaisia vihanneksia ja yrttejä omaksi ilokseen. Lisäksi hän liikkui paljon luonnossa ja keräsi sieniä, marjoja ja muita luonnonantimia. Kun elämä alkoi käydä liian verkkaiseksi, Marco haki paikallisen logistiikkayrityksen vientijohtajan paikkaa. Hän sai paikan ja ryhtyi samoihin aikoihin perustamaan myös omaa yritystä. Hän alkoi myydä kasvattamiaan yrttejä globaaleille markkinoille. Pian hän laajensi tuotevalikoimaa lappilaisiin marjoihin ja palkkasi avukseen muutaman työntekijän.

Monenlainen liiketoiminta oli aluksi herättänyt kysymyksiä paikallisessa väestössä. Liikkui jopa huhuja, että italialaisella ”rahamiehellä” olisi yhteyksiä mafiaan. Marco ei huhuista välittänyt. Elämä Lapissa oli mukavaa ja tulevaisuus näytti valoisalta. Marco oli tutustunut naapurikunnan kuvataiteilijanaiseen, jonka töitä hän oli ihaillut jo vuosia sitten Lapin lomillaan. Molemmat kaipasivat ihmistä, jonka kanssa voisi liikkua luonnossa, nauttia hyvästä ruoasta ja ihan vain keskustella. Kemiat olivat kohdanneet ja pikku hiljaa he viettivät yhä enemmän aikaa keskenään. Myös Marcon lapset perheineen vierailivat isänsä luona erityisesti kesäisin; Italian kesät olivat nykyään niin tukalan kuumia, että ihmiset hakeutuivat viileämpiin maihin lepäämään. Lapin majoituskapasiteetti olikin koetuksella kesäisin, kun lepomatkailijoiden määrä kasvoi vuosi vuodelta.

Sara Stansgård

Sara Stansgård on fiktiivinen hahmo potentiaalisista Lappiin muuttajista 2040-luvulla.

Sara Stansgård on 40-vuotias nainen Helsingistä. Hän muutti Lappiin neljä vuotta sitten ihastuttuaan virtuaalitreffeillä saamelaiseen poromieheen, joka on nykyisin hänen aviomiehensä.
Helsingissä asuessaan Sara oli kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka työskenteli suomalaisen kosmetiikkayrityksen tuotevastaavana. Nykyään Sara työskentelee etänä, mutta käy tasaisin väliajoin myös päätoimipisteessä kouluttamassa tiimiään.

Uudessa kotipaikassaan Enontekiön Hetassa Sara osti kyläkaupasta paikallisen yrittäjän valmistamaa voidetta, jossa oli tehoaineina käytetty lappilaista turvetta ja pihkaa. Hän huomasi, että tuotteessa voisi olla potentiaalia isommille markkinoille. Sara otti yhteyttä voiteen valmistajaan, joka kertoi etsineensä ostajaa yritykselleen, jotta hän itse voisi jäädä eläkkeelle. Nainen ei ollut löytänyt kiinnostunutta ostajaa eikä sukupolvenvaihdos ollut mahdollinen, koska lapset olivat suuntautuneet eri aloille. Useiden kuukausien kestäneiden neuvottelujen jälkeen Saran edustama yritys osti voidereseptin naiselta. Reseptin pohjalta luotiin tuotesarja, jonka markkinoinnista Sara tiimeineen sai vastuun. Lähialueilta, kuten matkailijoita houkuttelevista Tromssasta ja Altasta, on löytynyt uusia jälleenmyyjiä ja asiakkaita, joiden myötä tuotesarja on saanut vahvan jalansijan kosmetiikka-alalla.

Muutto kiireisestä Helsingistä varsin verkkaiseen Enontekiön Hettaan oli aluksi shokki erityisesti monipuoliseen kulttuuritarjontaan tottuneelle naiselle. Hänen lapsensa puolestaan saivat helposti kavereita ja sitä myötä sopeutuivat nopeasti uuteen asuinpaikkaan. Sopeutumista edistivät myös äidin miesystävän lapset, jotka olivat iloisia uusista perheenjäsenistä. Sara on tyytyväinen siitä, että Hetta on lapsille turvallinen ympäristö ja koulutus on laadukasta. Koulutusta tarjotaan pienryhmissä ja verkon välityksellä. Myös Sara on saanut ystäviä ja nauttii heidän kanssaan Hetan laadukkaista kulttuuripalveluista. Toki työmatkoillaan Helsingissä hän käy rakastamassaan oopperassa, joka täydentää lappilaisen rakkaoopperan antia. Matkat Helsinkiin ovat myös mukava hengähdystauko uusperheen arjesta. Mitä pidempään Sara on Lapissa asu-nut, hän on huomannut, että Lappi ei olekaan niin rauhallinen alue kuin hänestä aluksi tuntui. Häntä jopa hieman harmittaa, että Lappi on osittain menettänyt luonnonmukaisen slow life -imagonsa.

Valtteri Juujärvi

Valtteri Juujärvi on fiktiivinen hahmo potentiaalisista Lappiin muuttajista 2040-luvulla.

Valtteri Juujärvi on 35-vuotias syntyjään lappilainen mies, joka viidentoista vuoden ulkomailla asumisen jälkeen muutti takaisin kotiseudulleen.
Valtteri lähti parikymppisenä ulkomaille opiskelemaan Artificial Intelligence -insinööriksi. Hän työskenteli jo opiskelujen ohessa kansainvälisessä keinoälysovelluksia kehittävässä yrityksessä. Vaikka älykkäät sovellukset mahdollistivat asiakastapaamiset ja bisnesneuvottelut ympäri maapalloa, joutui hän kuitenkin matkustamaan paljon. Bisnesmaailmassa oli edelleen käytäntönä sopia isoista sopimuksista ja kaupoista virtuaalitilan sijaan oikean pöydän ääressä. Tällä tavoin voitiin varmistaa, että molemmat osapuolet olivat oikei-ta ihmisiä eivätkä botteja.

Pidemmällä lomajaksolla Valtterilla oli ollut aikaa miettiä, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa ja millainen elämä tekisi hänet onnelliseksi. Kiireinen mies ei ollut löytänyt pysyvää kumppania ja hänestä olikin alkanut tuntua siltä, että kumppanin löytäminen vaatisi isomman elämänmuutoksen. Myös kuvat hänen lapsuudenkotinsa pihassa kirmaavista sisarusten lapsista oli herättänyt toiveen omasta perheestä.

Kun Valtteri oli saanut huomattavan bonuksen tekemästään kaupasta, oli hän ruvennut valmistelemaan muuttoa Lappiin. Hän oli myynyt asuntonsa ja muun tarpeettoman omaisuutensa, irtisanoutunut työpaikastaan ja kysynyt vanhemmiltaan, voisiko hän muuttaa heidän mökilleen asumaan. Varsin pian Valtteri istuikin tutussa mökkirannassa nauttimassa loppukesän ilta-auringosta.

Nyt, kun aikaa on, Valtteri on alkanut perehtyä Lapin eri toimialojen tilanteeseen. Hän on huomannut, että matkailu on edelleen voimissaan pohjoisilla alueilla. Matkailualalla menestyminen ja kilpailijoista erottautuminen edellyttää uudenlaista liiketoimintakonseptia, mutta maailmalla matkanneelle keinoälyosaajalle tällainen haaste olisi mitä mainioin. Lähiaikoina Valtteri aikoo kuitenkin keskittyä kalastamiseen ja luonnossa liikkumiseen. Hyppäys siitä, että naapurikorttelin ostoskeskuksesta sai kaiken tarvittavan ja nyt ruoan sai järvestä ja metsästä ja muut tarvikkeet 20 kilometrin päässä sijaitsevasta ”lähikaupasta”, vaati totuttautumista.

Mei Wu

Mei Wu on fiktiivinen hahmo potentiaalisista Lappiin muuttajista 2040-luvulla.

Mei Wu on 26-vuotias kiinalainen
nainen. Hän tuli vuosi sitten Lappiin opiskelemaan hyvinvointi- ja terveysalaa. Mei’llä on suomalais-kiinalainen mies, jonka isä on suomalainen ja äiti kiinalainen.

Lomaillessaan Lapissa pariskunta oli päättänyt, että he muuttavat Lappiin heti, kun mies valmistuu lääkäriksi. He olivat ihastuneet alueen puhtaaseen luontoon ja laadukkaisiin palveluihin. Lisäksi he tiesivät, että suomen- ja kiinankieltä puhuva lääkäri otettaisiin ilomielin vastaan alueella, joka edelleen oli kiinalaisten matkailijoiden suosiossa.

Mei on Kiinassa kouluttautunut hermoratahierojaksi, mutta nuorena puhjenneen reuman vuoksi hän ei voi enää työskennellä hierojana. Lapin lomalla Mei kävi kylmähoidossa ja innostui sitä myötä hakeutumaan hyvinvointi- ja terveysalalle myös uudessa kotimaassaan, jossa on saatavilla aitoa puhdasta ilmaa ja vettä. Hän erikoistuu kylmähoitojen lisäksi happi- ja vesihoitoihin, joissa hän voi hyödyntää aiempaa koulutustaan ja jotka eivät vaadi fyysistä voimaa. Mei suunnittelee perustavansa miehensä kanssa yrityksen, joka tarjoaa hyvinvointipalveluja sekä paikallisväestölle että matkailijoille.

Mei on aktiivijäsen Lappi-Kiina -seurassa, joka tukee erityisesti lappilaisten ja kiinalaisten nuorten kohtaamista. Seura muun muassa järjestää leirejä, joissa yhteisillä virtuaaliopintojaksoilla olleet nuoret pääsevät tapaamaan toisensa kasvokkain. Toiminnalla haluttiin madaltaa kulttuurien välisiä raja-aitoja sekä edistää potentiaalisia tulevaisuuden yrittäjäkumppanuuksia. Lapin teollisuus- ja kaivosklusterien toimijat olivat nähneet seuran toiminnassa oivan mahdollisuuden houkutella toimialoille nuoria, vastavalmistuneita työntekijöitä korkeasta insinööriosaamisestaan tunnetusta maasta. Yhteistyön tiivistämiseksi teollisuus- ja kaivosklusterit olivat ryhtyneet Lappi-Kiina -seuran kummiklustereiksi. Onnistuneen yhteistyön ansiosta Lapin ja Kiinan välille oli kehitetty uravaihto-ohjelma, joka mahdollisti muutamasta kuukaudesta vuoteen kestävät uravaihdot eri alojen osaajille.

Lappi ja sen mutkattomat ja hyvin kansainväliset ihmiset ovat valloittaneet Mei’n sydämen, mutta hän kaipaa Kiinassa asuvaa perhettään. Eri puolilla maailmaa asuviin kavereihin ja sukulaisiin hän pitää yhteyttä virtuaalisesti ja he ovat myös käyneet vierailulla Lapissa. Vanhempiaan hän kuitenkin toivoisi näkevänsä enemmän. Mei onkin ryhtynyt järjestelemään sekä omien että miehensä vanhempien muuttoa Lappiin. Molempien vanhemmat ovat kertoneet haluavansa asua lähellä lapsiaan, jos pariskunnan suunnitelma perheen perustamisesta toteutuu. Mei’llä ja hänen miehellään ei ole sisaruksia, mutta he toivovat itse saavansa useamman kuin yhden lapsen. Kaksi lasta, tyttö ja poika, olisivat pariskunnan unelmien täyttymys.

Oladele Orisaguna

Oladele Orisaguna on fiktiivinen hahmo potentiaalisista Lappiin muuttajista 2040-luvulla.

Oladele Orisaguna on 20-vuotias
nigerialainen mies. Hän muutti Lappiin ilmastopakolaisena kaksi vuotta sitten.

Oladelen mielestä Suomi ja erityisesti Lappi ovat viimeisiä jäljellä olevia alueita maapallolla, joiden elinympäristö on riittävän puhdas ihmiselle. Pohjoinen alue on säästynyt pahimmilta saasteilta, joten saatavilla on puhdasta ruokaa, vettä ja ilmaa. Oladele pitää itseään hyvin onnekkaana ja toivoo, että kaikki maailman ihmiset voisivat asua yhtä puhtaassa ympäristössä.

Vaikka Lapissa on hyvä olla ja asua, Oladele kaipaa kotimaastaan kaupunkien väentungosta sekä kotikylänsä perinteistä, luonnonmateriaaleista valmistettua lannevaatetta. Hän on kyllästynyt keinomateriaaleihin, ja muistelee kaiholla ”vanhojen hyvien aikojen” luonnonmukaista pukeutumista. Hän muistaa lapsuudestaan kylän vanhimpia, jotka käyttivät lannevaatetta ja elivät luonnon rytmissä, ilman kellon sanelemaa aikataulua. Oladele odottaakin jo kovasti, että hän pääsee sovittamaan Lapin luonnonvara-alan ja luovien alojen klusterien yhteistyössä suunnittelemaa ja lappilaisista luonnonmateriaaleista valmistamaa väljää miesten asua. Hengittävää ja luonnonmukaista asua on tarkoitus myydä erityisesti kuumuudesta kärsiviin maihin. Oladele otti ylpeänä vastaan tehtävän toimia asun keulakuvana.

Paikalliseen väestöön tutustuessaan Oladele pian huomasi, että Lapissa on paljon yksinäisiä miehiä. Hän perusti poikamiesyhdistyksen, josta yllättäen innostuivat erityisesti poromiehet. Oladele toivoo löytävänsä tyttöystävän, jolle hän voisi kokkailla kasvispainotteista afrikkalaista ruokaa, joka on hänen bravuurinsa. Lappilaiset raaka-aineet sopivat erinomaisesti myös mausteisiin afrikkalaisiin ruokiin. Perinteistä ja kädentaidoista kiinnostuneena Oladele on alkanut perehtyä hirsirakentamiseen. Häntä kiehtoo ajatus myös muiden luonnonmukaisten rakennusmateriaalien, kuten sammaleen ja havujen hyödyntämisestä.

Poikamiesyhdistyksen kautta Oladele tutustui Marco Placciin (joka varsin pian tapasi unelmiensa lappilaisen naisen eikä tarvinnut enää poikamiesyhdistyksen tukea). Ahkera ja jämpti nuorimies pääsi töihin herra Placcin yritykseen keräämään yrttejä, marjoja ja muita luonnonantimia. Oladele kunnioittaa vanhempia ihmisiä ja kokee, että heidän elämänviisauttaan tulisi saada välitettyä nuoremmille sukupolville. Vapaa-ajallaan Oladele tekeekin vapaaehtoistyötä paikallisessa ikäihmisten kylässä, jossa hän on erityisesti mummojen suosikki. Hänen haaveenaan on päästä opiskelemaan hoitoalaa ja perustaa lasten ja ikäihmisten hyvinvointia edistävä yritys.