Luonnonvara-ala

• Osaaminen ja koulutus on avain tulevaisuuteen ja työllistymiseen – Lapista löytyy monipuolisia ja joustavia luonnonvara-alan koulutusmahdollisuuksia sekä aktiivista hanketoimintaa
• Monipuolistuvalla elintarvikealalla on yhtymäpintoja monille muille toimialoille ja hyvät työllistymismahdollisuudet Lapissa
• Loue on Lapin Fiskars vuonna 2033 – Lappian Louen toimipistettä kehitetään elintarvikeosaamiskeskukseksi
• Maatiloille tarvitaan uusia yrittäjiä – jos tuotanto lopetetaan, uudelleen aloittaminen on hyvin vaikeaa

• Toimivat maatilat tukevat yleisen infran ylläpitoa, omavaraisuutta ja huoltovarmuutta
• Elintarvikkeiden, luonnontuotteiden ja metsän yhteys – Maatalous- ja luonnontuotteiden sekä metsän jalostusasteen nosto jatkojalostusmalleja kehittämällä
• Metsätalouden työvoiman saatavuus ja pysyvyys: alan koulutuksen vetovoima on hyvä, mutta alan pitovoimaa on parannettava

Luonnonvara-ala on Lapissa vahva toimiala: erityisesti metsäsektorilla on työllistävää vaikutusta ja maa- sekä porotalous antaa toimeentuloa myös harvaan asutuilla alueilla.

Maatalous
Lapissa maatalous on pääasiassa nautakarjataloutta pitäen sisällään maidon- ja lihantuotannon. Lisäksi Lapissa on vähäisessä määrin lammastaloutta, perunanviljelyä ja erikoiskasvituotantoa. Kiinnostusta erikoiskasvituotantoon on virinnyt viime vuosina uudelleen, mikä edellyttää jatkossa lisää kehittämistoimia.

Rakennekehitys Lapin maataloudessa jatkuu: tiloja poistuu aktiivisesta tuotannosta, mutta maidon kokonaismäärässä laskeva kehitys ei näy yhtä voimakkaana. Naudanlihan tuotantomäärä on myös alentunut merkittävästi. Maatilojen ikärakenne on eriytynyt kokoluokittain ja tuotantosuunnittain: nuorimmat yrittäjät ja suurimmat tilat ovat nautakarjatiloja ja vanhimmat yrittäjät ja pienemmät tilat ovat yleensä nurmitiloja.

Maatilojen jatkaminen näyttäisi olevan sidoksissa yrittäjän hyvinvointiin: tiloilla, joilla on hyvinvoivat yrittäjät, on suurempi todennäköisyys löytää jatkaja kuin heikommin voivilla.  Myös rakennemuutos näkyy: nautakarjatilat vähenevät ja nurmitilojen osuus kasvaa.

Maatalouden alueellinen rakennemuutos vahvistuu edelleen. Rakenteeltaan vahvinta maatalous on lounaisessa Lapissa: Simossa, Torniossa, Keminmaassa, Tervolassa ja Ylitorniolla. Tämä alue tuottaa lähes puolet Lapin maidosta ja naudanlihasta. Muutoksesta huolimatta Lapissa on vahvoja, hyvin toimeentulevia maatiloja: kaikkialla Lapissa voidaan harjoittaa maataloutta sen eri tuotantosuunnissa, huomioiden luonnollisesti kasvuolosuhteet.

Maatalouden merkitystä Lapin maakunnalle ei pidä väheksyä. Maatalous on paikallisen elintarviketuotannon elinehto: ilman sitä ei olisi paikallista ruokaakaan. Oman alueellisen tuotannon puuttuminen heikentäisi merkittävästi ruokaturvaa ja merkitsisi vakavaa puutetta kriisitilanteissa. Alkutuotannon elinkeinot ovat myös harvaan asutun alueen infrastruktuurin ja palvelurakenteen perusta: ne ylläpitävät tieverkkoa, naapuriapua ja vaativat toimivat sähkö- ja tietoverkot.

Porotalous
Myös porotaloudella on suuri merkitys aluetalouteen koko Lapissa, erityisesti alueilla, joilla muu yritystoiminta on vähäistä. Poroa hyödynnetään kokonaisvaltaisesti.  Suurin tuotto saadaan lihasta, josta huomattava osa myydään nykyisin tuottajilta joko suoraan kuluttajille tai ravintoloihin. Koko poronhoitoalueella lihaa tuotetaan noin kahden miljoonan kilon verran. Poronliha on erikoistuote, jolle on hankittu myös EU:n nimisuojamerkinnät. Myös porosta saatavia sivutuotteita, kuten taljoja ja sarvia, hyödynnetään kaupallisesti.

Poromatkailu on viime vuosina kasvanut matkailun kasvun myötä ja tuottaa osalle jo päätoimeentulon. Porotalouden tulevaisuuden haasteina ovat ilmastonmuutos, maankäytön muutokset ja työvoimapula, mutta toisaalta osa paliskunnista on onnistunut aktivoimaan nuoria yrittäjiksi ja alan sopeutumiseen kohdistuu paljon tutkimusta. Tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan yhteistyö tähtää alan selviytymiseen ja myös uusien digitaalisten, resursseja säästävien työmenetelmien kehittämiseen.

Luonnontuoteala
Lappi on tunnettu luonnontuotteistaan: yritystoimintaa on marjojen välityksestä korkean jalostusasteen lääkevalmisteisiin ja ravintolisätuotteisiin. Alalla on tehty pitkäjänteistä kehittämistyötä ja suuntaa saatu muutettua pelkkien raaka-aineiden myynnistä pidemmälle jalostettujen tuotteiden markkinointiin. Lapissa ainutlaatuista on myös laajat yhtenäiset luonnontuotteiden luomukeruualueet, jollaisia ei löydy muualta Euroopasta. Hyvinvointitrendien myötä sekä luonnontuotteille että niihin perustuville palveluille on kasvavaa kysyntää. Luonnontuotteet voivat tarjota myös metsänomistajille tuloa puunmyyntituottojen ohella ja sen tilalla tai sen kanssa yhteensovittaen: kuusenkerkkää, pakuria ja mahlaa tuotetaan jo laajassa mittakaavassa luonnontuoteyritysten tarpeisiin.

Metsätalous
Lapissa on merkitystä metsätaloudella, vaikka kasvuolosuhteet eivät vedä vertoja muuhun Suomeen. Lähes koko Lapin maa-ala, 98 %, on metsää; 75 % metsämaasta käytetään puuntuotantoon. Metsätalouden tuloilla on suuri merkitys Lapin maa- ja porotiloille. Viime vuosien aikana hakkuut ja luontainen poistuma ovat olleet alle 50 % kasvusta: metsissä onkin runsaasti taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeita. Metsien monimuotoisuus on vähentynyt, mutta on Lapissa muuta maata paremmalla tasolla. Lapissa on runsaasti valtion metsiä. Lapin metsätalouden erityispiirre on, että yhteismetsiä on yli sata ja ne ovat aktiivisia toimijoita. Toisaalta tilojen sirpaloituminen jatkuu ja pienten tilojen määrä on kasvussa. Erityispiirteenä on lisäksi, että Lapissa on runsaasti luonnonsuojelualueita. Metsäpalveluyrittäjyys tarjoaa maaseudulle työmahdollisuuksia ja se on viime vuosina monipuolistunut mm. tekemällä yhteistyötä luonnontuotealan yritysten kanssa metsien luonnontuotteiden keruutoiminnassa.

Luontoon perustuvat palvelut
Kävijämäärät kansallispuistoissa lisääntyivät voimakkaasti korona-aikana, mutta ovat laskeneet jonkin verran koronan jälkeen; lisääntynyt kiinnostus luonnon virkistyskäyttöön lisää tarvetta retkikohteiden huoltoon ja ylläpitoon. Lapissa ns. ekosysteemipalveluiden tuotteistaminen voisi tuoda nykyistä enemmän tuloa varsinkin harvaan asutulle maaseudulle.

Haasteita toimialalle luovat väestörakenteen muutos ja yrittäjien korkea ikä. Alkutuotannossa toimivien yrittäjien määrä vähenee jatkuvasti ja osaavan työvoiman saanti on haasteellista. Tulevat sukupolvenvaihdokset tuovat haasteita koko toimialan piiriin ja tukea tarvitaan jatkajien löytämiseksi.

Maatalousyrittäjyys nähdään entistä suuremmaksi riskiksi epävakaan tulevaisuuden vuoksi. Tuottajahintojen tulisi pysyä tasapainossa tuotantokustannusten kasvun kanssa.

Luonnonvara-alalle tuovat myös haasteita muuttuva tukipolitiikka ja EU:n ja Suomen valtion lainsäädäntö sekä ilmastohaasteet. Infrastruktuurin ylläpitäminen on tärkeää.

Luonnon virkistyskäytön haasteena on alueiden kestävä käyttö sekä palvelujen laadun ja määrän säilyttäminen kävijämäärien kasvaessa.

Porotalouden haasteena ovat kilpailu maankäytöstä muiden elinkeinojen kanssa sekä porotalouden kannattavuuteen vaikuttavien ostopanosten (rehu, polttoaine) korkeat hinnat. Porotaloutta uhkaa myös ilmastonmuutoksesta johtuvat talviaikaiset ongelmat laiduntamisessa. Jos laiduntaminen ei onnistu, elinkeino joutuu turvautumaan yhä enenevässä määrin lisä- tai jopa hätäruokintaan eläinten hengissä pitämiseksi. Porotalouden tulevaisuustyön tavoite on pohtia elinkeinon edellytyksiä muutosten keskellä sekä ennakoida muutoksia ja varautua niihin ajoissa.

Lapissa toimialan mahdollisuuksia luovat luonnon ja elinympäristön puhtaus, väljyys, hiljaisuus sekä turvallisuus. Luonnon virkistyskäytön näkökulmasta luontoarvot ja retkeilytoiminnot tulevat tulevaisuudessa olemaan yhä tärkeämmässä asemassa kaupungistumisen vastapainona, kuten myös luonnon terveysvaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Lapissa sijaitsevat myös Euroopan suurimmat luonnontuotteiden luomukeruualueet, joilta saadaan korkealaatuisia raaka-aineita. Luonnontuotteiden teollisuusmittakaavainen keruu ja alkujalostus voisi tarjota toimeentuloa harvaan asutuilla alueilla useille yrityksille.

Kotimaisen ruoan arvostus kasvaa ja myös Lappiin on mahdollista rakentaa toimivia lähiruokaketjuja ja tuottaa yhä suurempi osa Lapissa kulutetusta ruoasta omassa maakunnassa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä yritysten ja ruokapalveluita tuottavien tahojen välillä eli ns. markkinavuoropuhelua.

Lapin metsien kasvu on huomattavasti suurempaa kuin niiden nykyinen käyttö. Metsäsektori työllistää edelleen huomattavan määrän lappilaisia ja mahdollistaa jatkojalostuksen sekä tulevaisuuden innovaatioiden hyödyntämisen mm. puurakentamisessa.

Toimialan kehittymisen mahdollisuutena on verkostoituminen monialaisesti ja sitä kautta uusien rajapintojen ja innovaatioiden luominen uuteen yrittäjyyteen, mm. matkailualan kanssa. Uusia edellytyksiä luovat myös arktisuuden hyödyntäminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset.

Maaseudulle syntyy uusia toimeentulomahdollisuuksia mm. uusiutuvan energian paikallisessa tuotannossa. Myös kiertotalous voi tarjota uudenlaista työtä ja toimeentuloa, mm. biomassojen tuotanto energiaksi yms.

Luonnonvara-alan työllisyysnäkymät ovat uusien innovatiivisten avausten ja alihankintatyön lisääntymisen vaikutuksesta valoisat, unohtamatta perinteistä toimintaa. Toimialalle tulevien uusien ammattien (mm. bioenergia-alan ja hyvinvointialan työpaikat) myötä ala kehittyy ja monipuolistuu. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa tulee huomioida myös työperäisen maahanmuuton mahdollisuudet ja haasteet. Yhtenä Lapin luonnonvara-alan suurimpana haasteena on jo nyt näkyvissä osaavan työvoiman saatavuus mm. metsäalalla.

Vaikka maatalousyritysten määrä vähenee, tarvitsevat alkutuotannon suuret yksiköt ammattitaitoista työväkeä sekä ympärivuotiseen että kausityöhön. Lisäksi alkutuotannon jalostukseen tarvitaan työntekijöitä ja jalostukseen tulee myös panostaa nykyistä enemmän. Luonnonvara-ala voi kuitenkin tarjota työtä monialayrittäjille ja tuottaa osan toimeentulosta.

Tulevaisuudessa luonnonvara-alan työ tulee olemaan entistä pirstaleisempaa ja osaaminen verkottunutta. Lisäksi haasteena on alan koulutuspaikkojen säilyttäminen Lapissa. Toisaalta Lapissa ollaan viime vuosina erikoistuttu monipuolisesti luonnonvara-alan koulutuksiin.

Tulevaisuudessa luonnonvara-alalla tarvitaan entistä enemmän monialaosaajia ja -yrittäjiä. Alan perusosaamisen lisäksi tarvitaan yhä enemmän rajapintaosaamista muiden alojen kanssa. Yhteistyö matkailualan kanssa vaatii tuotteistamista ja erilaisten luonnonvara-alaan liittyvien matkailupakettien kehittämistä (mm. kalastus, maatilamatkailu, marjanpoiminta).

Luonnonvara-alalla tarvitaan tulevaisuudessa lisää osaamista verkostotoiminnassa, alihankinnassa, sopimusasioissa sekä sähköisen kaupan kasvaessa myös sähköisessä markkinoinnissa ja myynnissä. Alkutuotannossa on tärkeää liiketaloudellinen osaaminen, jotta tilojen toiminta saataisiin kannattavaksi kullekin sopivalla toimintakokonaisuudella. Luonnon virkistyskäytön näkökulmasta osaamista tarvitaan myös asiakaspalvelutaidoissa ja kielissä. Lisää osaajia tarvitaan mm. green caren, bioenergian ja kalanviljelyn/vapaa-ajan kalastuksen alueilla.

Osaamistarvekartoituksilla päästään selville siitä, missä kohtaa alan toimijoilla on osaamisvajetta ja siihen voidaan vastata nopeasti täydennys-, tai monimuotokoulutuksilla.

Ennakoinnin toimialaklusterien toteuttavamassa ennakointiharjoitteessa selvitetään toimialan tulevaisuuden näkymiä.

Ilmastonmuutos – Väestön ikääntyminen – Teknologinen kehitys – Digitalisaatio

Fyysiset kasvuolosuhteiden muutokset – Kiertotalous – Raaka-aineen saatavuus

Huoltovarmuus – Omavaraisuusasteen nosto – Kotimaisen työn arvostuksen kasvu

Globaalit uhkat – Turvallisuus – Pandemiat – Kestävä kehitys – Vastuullisuus – Ympäristötietoisuus

Matkailun kehitys – Ruokamatkailu – Lähiruoka-ajattelutrendin voimistuminen – Kulttuuri – Paikallisuus

Metsä-/biotalouden suurhankkeet – Metsäteollisuuden kehitys – Metsänomistajuuden rakennemuutos

Markkinavaihtelut – Nopeat muutokset/sopeutumistarve – Kuluttajakäyttäytymisen muutokset

EU-tukikehitys – EU-säädökset + Suomen tulkinnat

Hyvinvointitrendi – Uudet ravitsemissuositukset – Funktionaaliset elintarvikkeet – Luonnonlääkintä

Saavutettavuus – Infra – Tietoliikenneyhteydet

• Omavaraisuuden arvostus nousee – Puhtaiden laadukkaiden tuotteiden kysyntä ja elintarvikevienti kasvaa
• Uudet teknologiset ratkaisut parantavat liiketoiminnan mahdollisuuksia
• Koulutus kehittyy entistä tarvelähtöisempään ja ketterämpään suuntaan
• Pienten tilojen määrä vähenee – tilakoko kasvaa – Erikoistuminen lisääntyy
• Palkatun työvoiman tarve tiloilla kasvaa – Osaamisvaatimukset kasvavat, mm. liiketoiminta-/työnantajaosaaminen
• Isot metsätalouden investoinnit
• Uusia viljeltäviä kasveja tuotantoon, kokeiluja/testausta – Tuotantoeläinpuoli monipuolistuu
• Suoramyynti tiloilta lisääntyy/kiinnostus tiloilla jatkojalostettuihin tuotteisiin mm. maidon jalostus itse
• Teknologian kehittyminen suoramyyntiin, jakeluun, myyntikanaviin mm. verkkokaupat – tuottajan mahdollisuudet myydä tuotteitaan lisääntyvät..

1. Raaka-aineen saatavuus, hinta ja laatu (esim. kylmäketju marjanpoiminnassa) – Jalostusasteen nosto/tuottajalle enemmän – Investoinnit
2. Markkinointiosaaminen ja siihen liittyvät vaatimukset mm. sertifioinneista – Brändi/tarinallistaminen – Kysynnän ja tarjonnan kohtaamisongelmat digitalisaatiokehityksestä huolimatta, kun informaatiokenttä kasvaa ja pirstoutuu – Yhteisen kylmäkuljetusmahdollisuuden puute/digitalisaation tuki, esim. tuotteita kysyntäalueelle Ouluun – Valtakunnallisen kerääjärekisteri koulutettujen kerääjien ja ostajien kohtaamiseen – Yksityisille alusta myydä esim. marjoja, lähiruokaa
3. Viennin lisääminen, uudet markkinat – vientiagentit kapeille markkinoille/pieniin volyymeihin vaihtoehtoja, oikean markkinan löytäminen/yhteistyökuviot, jotka realistisia myös pienille tuottajille
4. Osaavan työvoiman saaminen – ala saatava houkuttelevaksi myös nuorten keskuudessa, keinoina esim. some-kampanjat – Työntekijämarkkinoiden hiipuminen
5. Saavutettavuus koko Lapissa, infra

• Metataitojen vaatimus kasvaa eli yleiset taidot mm. työelämäosaaminen, viestintäosaaminen jne.
• Elinikäinen oppiminen korostuu, kun kaikki muuttuu koko ajan – Pitkäjänteinen kouluttautuminen muuttuu enemmän ‘osa-aluepalikoiksi’, joita voi suorittaa omaan tahtiin kurssiluontoisesti, mikä saattaa vaikeuttaa todellisen osaamisen tason arviointia (kouluttajana, työnantajana tai raaka-aineostajana)
• Johtamis- työnantaja- ja liiketoimintaosaaminen on entistä tarpeellisempaa, kun on henkilöstöä ja kannattavuus riippuu osaamisesta
• Digitaitojen kehittäminen tärkeää, esimerkkinä tästä maatalouden rehuntuotannon innovaatio digipaali
• Viennin markkinaosaaminen
• Ympäristöosaaminen korostuu – käsitys ympäristökuormittavuudesta ja siihen vastaamisesta
• Valmiusajattelukyky poikkeus-/häiriötilanteisiin
• Laatikon ulkopuolella ajattelua koulutuksessa, uuden hakemista/alan mahdollisuudet
• Korkean teknologian mahdollisuudet (vrt. fotoniikka ja avaruusteknologia)
• Luonnonvaratuntemus/hyödyntäminen kansalaistaitona – läpi kaikkien kouluasteiden
• Nuorten kiinnostus luonnonvara-alasta kasvaa ilmastonmuutoksen seurauksena