Hyvinvointiala

Lapissa sosiaali- ja terveysala on vahva toimiala ja työllistäjä. Alalla tapahtuu lähivuosina valtakunnallisten sote-uudistuksen myötä sekä rakenteellisia muutoksia että toimintatapojen uudistumista. Palvelurakenteeseen, palvelujen kehittämiseen ja tarjontaan vaikuttavat etenkin väestön ikääntymiseen liittyvät haasteet sekä voimistuva matkailu. Alueella toimivat pk-yritykset kilpailevat palveluiden tuotannossa kansainvälisten yritysten kanssa.

Sosiaali- ja terveysalan työssä ja kehittämisessä painottuvat asiantuntijuus, moniammatillinen ja moninainen toimijajoukko sekä aikaisempaa yksilöllisemmät ja monimuotoisemmat palvelutarpeet.

Digitaaliset palvelut ovat käytössä ja kehittyvät vahvasti nk hybridipalveluiksi (lähietähoito)

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ saavat tulevaisuudessa enemmän painoarvoa. Työtä tehdään entistä enemmän verkostoissa yli kuntarajojen. Lapissa korostuvat myös kulttuurisensitiiviset palvelut.

Hyvinvointialan haasteina on maakunnan väestön ikääntyminen, väestön eriarvoisuuden kasvaminen, työttömyys ja ihmisten syrjäytyminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan hoidon tarve lisääntyy. Samanaikaisesti asiakkaiden palveluiden valinnanvapaus kasvaa. Perusterveydenhuollossa hoidetaan entistä vaativampia potilaita. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ohjataan yhä vähemmän julkisia varoja.

Palvelurakenteissa ja -ketjuissa tulisi painottua avopalveluihin nykyisen laitospainotteisuuden sijaan. Hoitoketjujen pitäisi toimia yli palvelurajojen. Teknologian hyödyntämistä palveluissa tulisi lisätä parantamalla niiden käytön ohjausta, tukea ja rahoitusta.

Alan vetovoima edellyttää jatkuvaa kehittämistä. Haasteina ovat henkilöstön osaamisen ylläpito ja jaksaminen muuttuvassa toimintaympäristössä, erityisosaajien saatavuus ja työntekijöiden pysyminen alalla sekä työyhteisöjen monikulttuurisuuden lisääntyminen. Erityisesti pienten kuntien ongelmana on osaavan työvoiman saatavuus. Koko alueen haasteena on koulutetun henkilöstön riittävyys.

Kuntalaisia ja asiakkaita pitää osallistaa palvelujen suunnitteluun. Esimerkiksi mielekäs virkistys- ja vapaa-ajan toiminta tukee kaikenikäisten ihmisten omatoimisuutta ja väestön itsestään huolehtimista.

Selkeiden palvelurakenteiden ja työnjaon kehittäminen mahdollistaa yhteistyön kolmannen sektorin ja yksityisten yritysten kanssa sekä on lähtökohta monialaisuudelle ja monitoimijuudelle. Palveluketjut voidaan suunnitella myös yli kunta- ja palvelusektorirajojen. Tässä työssä perusterveydenhuollon yksiköt ovat avaintekijöitä.

Uusien toimintatapojen kehittäminen kytkeytyy hyvinvointiteknologian kehittämiseen ja sen hyödyntämiseen. Teknologia myös monipuolistaa työtä. Työyhteisöjen monikulttuurisuus voidaan nähdä voimavarana etenkin terveysturismille ja organisaatioiden imagon nostolle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työmarkkinanäkymät Lapissa ovat hyvät. Osaajia tarvitaan eri ammattiryhmistä. Alueella on odotettavissa työvoimapula työvoimantarpeen kasvaessa väestön kehityksen ja elinkeinonelämän myönteisen kehityksen myötä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa tarvitaan moni- ja yleisosaamista. Erikoisosaaminen keskittyy. Ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen ja niihin liittyvä osaaminen tulee varmistaa. Hyvinvointiteknologia edellyttää teknologiaosaamisen vahvistamista. Asiakaslähtöisyys, ammatillinen yhteistyö ja monikulttuurisuus luovat työntekijöille omat osaamisvaateensa. Yrittäjyys, vanhustyö ja lähiesimiestyö perustuvat myös osaamiselle, jonka kehittymiseen tarvitaan koulutusta.

(21.2.2013, Hyvinvointialan klusteri)

Ennakoinnin toimialaklusterit toteuttavat vuosittain ennakointiharjoitteen, jossa selvitetään toimialan tulevaisuuden näkymiä.

• Huomio tulee kohdistumaan pitkälle sote-uudistukseen: miten ja millä mallilla se toteutetaan ja miten mahdollistetaan yhdenvertaiset palvelut eri maakunnissa ja maakuntien sisällä
• Kun kuntien väkimäärä vähenee ja  väestö ikääntyy, on todennäköistä että ikäihmisten palveluja kootaan entistä enemmän yhteen ja keskitetään
• Lapin kuntarakenteeseen ei näytä tulevan suuria muutoksia ja poliittinen päätöksenteko voi olla jopa tulppana kehitykselle
• Digitalisaatiota kehitetään ja etäpalveluiden kehittäminen nähdään ilmeisenä ratkaisuna
• Myös itsehoitomenetelmät kehittyvät  ja niitä kehitetään aktiivisesti hanketoiminnalla
• Ammattilaisia on alalla suhteellisesti entistä vähemmän, mikä lisää edelleen painetta kustannustehokkuudelle
• Alalla työskentelevien osaamiselta vaaditaan entistä enemmän ( mm. digi)
• Palveluiden tehostumiselle on  välttämätöntä organisaatio- ja aluerajat ylittävä erikoisosaamisen  hyödyntäminen  ja yhteistyön tiivistäminen

1. Yhteistyön ja yhdessä tekemisen kulttuurin ohuus ja  osaamisen puute yhteistyössä
2. Kokonaistaloudellisuuden / kokonaisvaikutusten hahmottaminen ratkaisujen pohjana on vaikeaa, tietopohja puuttuu monesta asiasta ja vaikuttavuuden mittaamiseen ei välineitä
3. Alan ja alueen veto – ja pitovoimaisuuden säilyttäminen ja lisääminen osana Lapin elinvoimatyötä.  Sote-alan vetovoimaisuudessa keskeisin pullonkaula on alan työolot